Tekstiosio seuraa myöhemmin!
torstai 26. marraskuuta 2009
lauantai 14. marraskuuta 2009
Kirja-arvioita
Vietin tänään ihanan kahvilahetken auringossa ja luin samalla The Globe and Mail -lehteä. Sattumalta kulttuurisivuilla oli kaksi arviota Montgomeryyn liittyen. Toinen Irene Gammelin arvio Jane Urquhartin uudesta Montgomery-elämäkerrasta:
http://www.theglobeandmail.com/books/review-lm-montgomery-by-jane-urquhart/article1361041/
Ja toinen Blythes Are Quoted -kirjasta:
http://www.theglobeandmail.com/books/review-the-blythes-are-quoted-by-lm-montgomery/article1361265/
Luen täällä niin harvoin sanomalehtiä, että tämä oli ihana yllätys ja onni. Nettilehtien selailu ei ole ikinä ihan sama asia. Mikä konkretia kamppailla tuulen kanssa sanomalehden sivuista!
http://www.theglobeandmail.com/books/review-lm-montgomery-by-jane-urquhart/article1361041/
Ja toinen Blythes Are Quoted -kirjasta:
http://www.theglobeandmail.com/books/review-the-blythes-are-quoted-by-lm-montgomery/article1361265/
Luen täällä niin harvoin sanomalehtiä, että tämä oli ihana yllätys ja onni. Nettilehtien selailu ei ole ikinä ihan sama asia. Mikä konkretia kamppailla tuulen kanssa sanomalehden sivuista!
perjantai 13. marraskuuta 2009
Kirjallista elämää
Vaihtelun vuoksi vähän muistakin kirjoista ja kirjailijoista kuin Montgomerystä.
Margaret Atwood tulee Guelphiin 24.11. lukemaan uudesta kirjastaan The Year of Flood. Odotan jännityksellä. Vielä kun näkisi Alice Munron, voisin kuolla tyytyväisenä.
Paikallisessa divarissa Macondo Booksissa on nyt alennusmyynti. Vaarallista kokea. Yritin ostaa hyvin ohuita kirjoja, painavia sisällöltään. Jean Rhysin Wide Sargasso Sea, Adrienne Richin kootut, Shieldsin Small Ceremonies, Christine de Pisanin (tai Pizan) Naisten kaupunki , jännä kokoelma äitien ja tyttärien kirjeitä nimeltä Between Ourselves ja Writing a Woman's Life joka kuvaa miten kirjailijat ovat kirjoittaneet naisena olemisesta. Sain myös paketin Suomesta. Onko parempaa kuin englanninkielinen kirjallisuus ja suomalaiset karkit?
torstai 12. marraskuuta 2009
Outoja löytöjä arkistoissa
Nyt kun en kopioi vaan yritän kirjoittaa, teen arkistoihin välillä hengähdysretken, että pääsen pois talosta ja saan muuta ajateltavaa kuin gradun (tuskallisen hidas) kirjoittaminen.
Eräänä päivänä palautin editing copyn takahuoneeseen ja huomasin pöydällä suomenkielisen version Rainbow Valleystä (siis Sateenkaarinotko) vuodelta 1925. Selasin kirjaa vähän, varsinkin kun olin huoneessa yksin, kaikkien näiden aarteiden keskellä. Ensimmäisellä aukeamalla luki L. M. Montgomery, Montgomeryn käsialalla kirjoitettuna ja sen alla hänen kissamerkkinsä. Suomenkielisen otsikon alle hän oli kirjoittanut "Rainbow Valley". Tuntui hurjalta ajatella, että kirja oli kuulunut Montgomerylle ja että se oli suomenkielinen. Välillä on vaikea yhdistää englanninkielisiä kirjoja suomenkielisiin. Tuntui kuin Montgomery olisi jotenkin saanut käsiinsä MINUN versioni kirjasta - sen minkä minä tunnen parhaiten, joka odottaa kirjahyllyssä Suomessa. En osaa yhdistää Sateenkaarinotkoa vuodelta -25 - varmaan Wendelinin kannella - Montgomeryn maailmaan, vaikka hän on kirjoittanut sen.
Kirjan vieressä oli toinen haamu menneestä, Montgomeryn oletettu itsemurhaviesti, alkuperäinen. Käsiala oli tärisevää ja vaikeasti luettavaa, sortuneen ihmisen kirjoittamaa. Teki Montgomery itsemurhan tai otti vahingossa yliannostuksen lääkkeitä, samantekevää, hän oli joka tapauksessa hyvin masentunut, sen pystyy näkemään viestistä. Rubio kirjoittaa, että viesti saattaa olla myös osa kadonneita päiväkirjamerkintöjä, jotka kenties Montgomeryn poika Chester otti ja tuhosi. Nuorempi poika Stuart, joka löysi viestin, luuli sitä automaattisesti itsemurhaviestiksi, mutta se saattaa olla myös vain yksittäinen sivu päiväkirjasta.
Sairastamisessa on hyviäkin puolia. Ehtii lukea kirjoja. Sain viimeinkin luettua Rubion Montgomery-elämkerran (600 sivua). Varsinkin alkupuoli oli ihmeellisen hyvin kirjoitettu ja avasi uusia näkökulmia tuohon monimutkaiseen ja kätkettyyn elämään. Loppua kohden tuli samanlainen olo kuin päiväkirjojen viimeisiä osia lukiessa. Murhemieli valtaa mielen, en halua lukea tästä! Montgomeryn loppuelämä tuntui olevan loputonta huolta ja surua, osa itseaiheutettuakin.
Tuntui jotenkin väärältä katsella murtuneen ihmisen mustana hetkenä kirjoittamaa tekstiä. Tunsin olon jotenkin likaiseksi jälkeenpäin. Ehkä ihan kaikkea ei kannata säilyttää ja arkistoida.
Yritin myös selvittää tätä Frede-sotkua. Arkistoissa olevassa esitteessä lukee, että kasvihuoneessa otettu kuva onkin otettu Guelphissä ja että Frede kävi yhden kurssin täällä olevassa Macdonald Institutessa (household & food science). Juttelin arkistonhoitaja Darleen Wiltsien kanssa ja hän sanoi, että Macdonald-nimisiä instituutteja on useampia ja ne kaikki ovat jonkun tupakkatehtailijan perustamia.
Muita Guelph-yhteyksiä:
- Montgomery tapasi kerran John McCraen (joka on kirjoittanut "In Flanders Fields" -runon), joka on kotoisin Guelphistä. Täällä vietetään tänään Remembrance Day'tä ensimmäisen maailmansodan muistoksi ja kaikkien takkien kauluksissa näkyy unikkopinssejä.
- Montgomeryn mies Ewan oli hoidossa täällä olleessa parantolassa (Homewood Sanitarium)
- Montgomeryn poika Chester joutui hetkeksi Guelphissa sijaitsevaan vankilaan (Montgomeryn kuoleman jälkeen...hän olisi varmaan saanut sydärin jos olisi vielä ollut elossa). Outo sattuma on, että samaan aikaan vankilassa istui Chesterin oma poika Cameron (Montgomeryn lapsenlapsi), jota hän ei ollut nähnyt moneen vuoteen. Paikan nimi oli Ontario Reformatory.
Eräänä päivänä palautin editing copyn takahuoneeseen ja huomasin pöydällä suomenkielisen version Rainbow Valleystä (siis Sateenkaarinotko) vuodelta 1925. Selasin kirjaa vähän, varsinkin kun olin huoneessa yksin, kaikkien näiden aarteiden keskellä. Ensimmäisellä aukeamalla luki L. M. Montgomery, Montgomeryn käsialalla kirjoitettuna ja sen alla hänen kissamerkkinsä. Suomenkielisen otsikon alle hän oli kirjoittanut "Rainbow Valley". Tuntui hurjalta ajatella, että kirja oli kuulunut Montgomerylle ja että se oli suomenkielinen. Välillä on vaikea yhdistää englanninkielisiä kirjoja suomenkielisiin. Tuntui kuin Montgomery olisi jotenkin saanut käsiinsä MINUN versioni kirjasta - sen minkä minä tunnen parhaiten, joka odottaa kirjahyllyssä Suomessa. En osaa yhdistää Sateenkaarinotkoa vuodelta -25 - varmaan Wendelinin kannella - Montgomeryn maailmaan, vaikka hän on kirjoittanut sen.
Kirjan vieressä oli toinen haamu menneestä, Montgomeryn oletettu itsemurhaviesti, alkuperäinen. Käsiala oli tärisevää ja vaikeasti luettavaa, sortuneen ihmisen kirjoittamaa. Teki Montgomery itsemurhan tai otti vahingossa yliannostuksen lääkkeitä, samantekevää, hän oli joka tapauksessa hyvin masentunut, sen pystyy näkemään viestistä. Rubio kirjoittaa, että viesti saattaa olla myös osa kadonneita päiväkirjamerkintöjä, jotka kenties Montgomeryn poika Chester otti ja tuhosi. Nuorempi poika Stuart, joka löysi viestin, luuli sitä automaattisesti itsemurhaviestiksi, mutta se saattaa olla myös vain yksittäinen sivu päiväkirjasta.
Sairastamisessa on hyviäkin puolia. Ehtii lukea kirjoja. Sain viimeinkin luettua Rubion Montgomery-elämkerran (600 sivua). Varsinkin alkupuoli oli ihmeellisen hyvin kirjoitettu ja avasi uusia näkökulmia tuohon monimutkaiseen ja kätkettyyn elämään. Loppua kohden tuli samanlainen olo kuin päiväkirjojen viimeisiä osia lukiessa. Murhemieli valtaa mielen, en halua lukea tästä! Montgomeryn loppuelämä tuntui olevan loputonta huolta ja surua, osa itseaiheutettuakin.
Tuntui jotenkin väärältä katsella murtuneen ihmisen mustana hetkenä kirjoittamaa tekstiä. Tunsin olon jotenkin likaiseksi jälkeenpäin. Ehkä ihan kaikkea ei kannata säilyttää ja arkistoida.
Yritin myös selvittää tätä Frede-sotkua. Arkistoissa olevassa esitteessä lukee, että kasvihuoneessa otettu kuva onkin otettu Guelphissä ja että Frede kävi yhden kurssin täällä olevassa Macdonald Institutessa (household & food science). Juttelin arkistonhoitaja Darleen Wiltsien kanssa ja hän sanoi, että Macdonald-nimisiä instituutteja on useampia ja ne kaikki ovat jonkun tupakkatehtailijan perustamia.
Muita Guelph-yhteyksiä:
- Montgomery tapasi kerran John McCraen (joka on kirjoittanut "In Flanders Fields" -runon), joka on kotoisin Guelphistä. Täällä vietetään tänään Remembrance Day'tä ensimmäisen maailmansodan muistoksi ja kaikkien takkien kauluksissa näkyy unikkopinssejä.
- Montgomeryn mies Ewan oli hoidossa täällä olleessa parantolassa (Homewood Sanitarium)
- Montgomeryn poika Chester joutui hetkeksi Guelphissa sijaitsevaan vankilaan (Montgomeryn kuoleman jälkeen...hän olisi varmaan saanut sydärin jos olisi vielä ollut elossa). Outo sattuma on, että samaan aikaan vankilassa istui Chesterin oma poika Cameron (Montgomeryn lapsenlapsi), jota hän ei ollut nähnyt moneen vuoteen. Paikan nimi oli Ontario Reformatory.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)