Puutarhatekstejä äidille

Äidin syntymäpäivän kunniaksi keräsin muutaman puutarha-aiheisen pätkän Montgomeryn päiväkirjoista. Talven keskellä voi koittaa tajuta, että joskus tulee taas kesä!

Suomessa on nyt pakkasta ja lunta ja kevät tuntuu olevan kaukana. Täällä talvi on aina jotenkin helpompi, päivät pidempiä, tänään jo kevättä ilmassa, lunta tulee ja se sulaa samantien pois. Kopioin nyt yhdeksättä osaa (toiseksi viimeistä). Olen vuodessa 1934. Vuoden 1934 talvi oli ilmeisesti kylmin 35:n vuoteen Ontariossa. Montgomeryllä ei mene hyvin, hän on masentunut ja sairastelee, ja kylmä ja ankara talvi tuntuu kiroukselta. Kaikkina vuosina puutarhan ajatteleminen, sen suunnitteleminen ja lopulta multaan käsiksi pääseminen piristävät häntä.

"A hard frost hit my garden last night and it looked indecent this morning. A few things survived the wreck – lupins, and calendulas. But it has lasted wonderfully this year. Flowers I planted in spring, bloomed and passed away and their self-sown seed passed up and has been blooming. “Two springs in one year” is a portent – whether for good or evil I remember not." (Oct 10. 1931)

["Paha halla iski puutarhaani viime yönä ja sai sen näyttämään säädyttömältä tänä aamuna. Muutamat kasvit selvisivät tuhosta - lupiinit ja kehäkukat. Muuten puutarha on kestänyt pitkään tänä vuonna. Kukat jotka istutin keväällä kukkivat ja lakastuivat ja niiden siemenistä iti uusia jotka ovat kukkineet. 'Kaksi kevättä vuoden aikana' on enne - hyvä vai paha, en muista."]

"I am sorry Edison is dead. It seemed somehow that he could not die. But it matters more to me just now that my garden is dead - all its color and personality gone from it. And it was such a good garden this year - and such a delight and comfort to me. And one always wonders - now - if there will be another spring for me and my garden together." (Oct 22, 1931)

["Olen pahoillani että Edison on kuollut. Tuntui jotenkin siltä, ettei hän voisi kuolla. Mutta tällä hetkellä minulle merkitsee enemmän se, että puutarhani on kuollut - kaikki sen värit ja persoonallisuus ovat kadonneet. Ja minulla oli niin hyvä puutarha tänä vuonna - ja se oli niin suuri ilo ja lohtu minulle. Ja en voi olla miettimättä nyt, tuleeko enää uutta kevättä minulle ja puutarhalleni yhdessä."]

"I wrote another Pat chapter and got my vegetable garden finished. The air was full of the perfume of my white narcissus and I felt like a recently tortured creature unbound from the rack." (May 22, 1934)

["Kirjoitin uuden luvun Patia ja sain hyötypuutarhani valmiiksi. Ilma oli täynnä valkoisten narsissien tuoksua ja tunsin olevani kuin aiemmin kidutettu olento, joka oli juuri vapautettu piinapenkistä."]

Mrs. Dead Angus

Ankeiden tai epätoivoisten hetkien lomassa on hyvä löytää tekstipätkiä, jotka saavat nauramaan ääneen. Varsinkin nyt kun siirryn päiväkirjoissa kohti viimeisiä osia, joissa Montgomeryn masennus pahenee ja syitä elää tai iloita on harvassa.

Tämä kohta Rilla of Inglesidesta kuvaa Miranda Pryorin sota-ajan häitä ja muistutti taas kerran keskellä Bull Ringiä (opiskelijakahvila kampuksella pyöreässä vanhassa rakennuksessa, missä myytiin ennen härkiä), miksi pidän Montgomerystä ja hänen kirjoistaan niin paljon. Pidän Montgomerystä ihmisenäkin, on pakko pitää, kun viettää kaiken aikansa hänen seurassaan. Meissä on myös paljon samaa. Ennen kaikkea samanlainen huumori. Elämä on herkullista ja huvittavaa ja sen muistaa kun lukee jotain tällaista:

”Everybody had brought something. Mrs. Dead Angus had brought a large apple pie, which she placed on a chair in the dining room and then absently sat down on it. Neither her temper nor her black silk wedding garment was improved thereby, but the pie was never missed at the gay bridal feast. Mrs. Dead Angus eventually took it home with her again. Whiskers-on-the-moon's pacifist pig should not get it, anyhow.” (p. 206, Rilla of Ingleside)

["Kaikki vieraat olivat tuoneet jotain. Rouva Kuollut Angus oli tuonut ison omenapiirakan, jonka hän asetti ruokasalin tuolille ja istui sitten hajamielisesti sen päälle. Ei hänen mielialansa eikä musta hääsilkkileninkinsä siitä tosin parantuneet, mutta piirakkaa ei kaivattu kertaakaan iloisissa hääjuhlissa. Rouva Kuollut Angus vei piirakan lopulta takaisin kotiinsa. Parta-Kuun pasifistisika ei sitä ainakaan saisi."]

Eniten nauratti tuo nimi, "Mrs. Dead Angus". Tässä selitys morbidille, mutta jotenkin niin järkeenkäyvälle nimitykselle:

”'Mrs. Dead Angus Milgrave,' so called, cheerfully, to distinguish her from another lady whose Angus was living.” (p. 205-6, Rilla)

["'Rouva Kuollut Angus Milgrave', jota hyväntuulisesti kutsuttiin näin erottaakseen hänet eräästä toisesta rouvasta, jonka Angus oli yhä elossa."]

Länsi ja itä

Takaisin Guelphissä, takaisin arkistoissa. Junamatkoista Winnipegistä Edmontoniin ja Edmontonista Vancouveriin olisi paljonkin kirjoitettavaa, mutta ei paljoakaan Montgomeryyn liittyvää. Hänen matkansa päättyi Saskatchewanin keskiosaan, Reginaan, jonka läpi nykyinen juna ei kulje. Saskatchewan on lähinnä loputonta preeriaa, mutta yöllä näkyivät hienosti tähdet. Sain vaihteen vuoksi alapedin ("lower berth"), jollaisessa Montgomerykin nukkui. Sen edut ovat oma ikkuna ja vähäisempi keinunta kuin yläpedissä. Huonoina puolina junapainajaiset, kun tuntuu että kuka tahansa voisi tulla verhojen läpi käytävältä.

Kun palasin töihin ja avasin julkaistujen päiväkirjojen osan neljä, yllätyin kun sen alussa oli kartta Montgomeryn matkasta länteen. Neljäs osa kattaa vuodet 1929-35, joten kyseessä ei voinut olla sama matka jonka Montgomery teki 16-vuotiaana. En ollut muistanu, että hän palasi Prince Albertiin myöhemmin, keski-ikäisenä. Kun olen ehtinyt lukea tästä toisesta matkasta, palaan asiaan.

Läntisten paikkojen sijaan kiinnitän nyt taas huomiota mainintoihin tutuista paikoista täällä Ontariossa. Yhdessä merkinnössä mainitaan Guelph. Toisessa viitataan hyvin tuttuun paikkaan Torontossa, Royal York -hotelliin, joka tulee tutuksi bussimatkustajalle, koska sen edessä pysähtyvät sekä Greyhound-bussit ja lentokenttäbussit.

"Chester and I took Dan to Toronto and blew him to a dinner at the Royal York." (Aug. 6, 1929)
["Chester ja minä veimme Danin Torontoon ja tarjosimme hänelle illallisen Royal Yorkissa."]

"I was over at the Agricultural College at Guelph Friday night speaking to an audience of five hundred students or so. It is a beautiful place and I was haunted all the time by Frede at my elbow. She took a short course there once and wrote me all about it. So the two are linked in my memory and I thought she must be somewhere around." (May 12, 1929)

["Olin Guelphin maatalousopistolla perjantaina pitämässä puheen noin viidelle sadalle opiskelijalle. Se on kaunis paikka ja tuntui kuin Frede olisi ollut lähellä. Hän kävi lyhyen kurssin siellä kerran ja kirjoitti minulle siitä kaiken. Joten nuo kaksi liittyvät yhteen muistoissani ja ajattelin, että hänen täytyy olla jossain lähettyvillä."]

Tällä hetkellä tuntuu, että työt edistyvät hitaasti ja kaikenlaisia mutkia matkaankin on tullut. Ensinnäkin viime kertaan verrattuna (vuonna 2009) työ sujuu kankeammin, koska olen päättänyt tarkistaa kaiken kertaalleen käsinkirjoitetuista versioista. Eli siis kopioin julkaistuista päiväkirjoista poisjätetyt kohdat Rubion ja Waterstonin editointiversiosta, jota on helpompi ja nopeampi lukea, koska se on puhtaaksikirjoitettu versio Montgomeryn käsinkirjoitetuista alkuperäispäiväkirjoista. Editointiversiosta kuitenkin saattaa puuttua tekstiä ja siinä on paljon kirjoitusvirheitä tms., joten haluan tarkistaa tekstin alkuperäisistä päiväkirjoista. Tähän menee aikaa, koska saman tekstin joutuu käymään läpi kahteen kertaan. Tällä hetkellä kahlaan läpi 7. osaa, jonka olen saanut jo kopioitua. Jäljellä on vielä osat 8-10. Ja koska kopioin ensimmäiset neljä osaa kaksi vuotta sitten suoraan editointiversiosta, haluan tarkistaa nekin alkuperäisistä päiväkirjoista.

Kaiken lisäksi tänään kun palasin arkistoihin viikonlopun jälkeen, arkistonhoitaja Darlene kertoi, ettei ollut löytänyt kahdeksatta osaa editointiversiosta mistään. Mary Rubio lahjoitti ne arkistoihin jo 2009, mutta niitä ei ole vieläkään arkistoitu, joten kansioita löytyy milloin mistäkin - joskus samasta osasta saattaa olla kaksikin versiota. Jos tätä osaa ei löydy mistään, joudun kopioimaan kaiken suoraan käsinkirjoitetuista päiväkirjoista, joka taas vie paljon enemmän aikaa, koska Montgomeryn käsialaa on hitaampi ja hankalampi lukea kuin koneella kirjoitettua tekstiä. Olen käsialaan jo tottunut, mutta silti seassa on sanoja tai lauseita, joita voi olla mahdoton ymmärtää tai tunnistaa.

Saa nähdä miten käy! Ehkä hyvällä tutkijalla pitääkin olla vähän haasteita.