Englanninkielinen teos ilmestyi alkujaan 1921, kokonaisuudessaan McClelland and Stewartin kustantamana. Kuten Benjamin Lefebvre ja Andrea McKenzie kirjoittavat uuden, lyhentämättömän laitoksen (2010) esipuheessa, Montgomery alkoi kirjoittaa Rillaa pari kuukautta parhaan ystävänsä Frederica Campbellin kuoleman jälkeen, melko pian ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen 1919. 1976 julkaistu (ja 1985 uudelleen pokkarina julkaistu) versio Rillasta kuitenkin poisti kirjasta n. 4 prosenttia alkuperäisestä tekstistä ilman mainintaa. Vasta Lefebvren ja MacKenzien toimittama laitos korjasi tämän asian.
Suomenkielinen versio Rillasta ilmestyi 1962. Se suomennettiin siis paljon myöhemmin kuin muut Anna-kirjat, joista ensimmäiset ovat ilmestyneet jo 20-luvulla. Rillan suomennosta jouduttiin odottamaan lähes neljäkymmentä vuotta. Kenties sota-aiheinen kirja oli liian kipeä aihe lastenkirjailijaksi luokitellun Montgomeryn kirjaksi, varsinkin kun Suomessakin oli kärsitty toisen maailmansodan vaikutuksista ja sodista Venäjää vastaan. Tämä 60-luvun suomennos perustuu varmasti alkuperäiseen, lyhentämättömään tekstiin, koska lyhennetty englanninkielinen versio ilmestyi vasta 1976. Silti suomennoskin poistaa omatoimisesti kirjasta monia osia. Anna Suomisen gradu (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/31481) tutkii Rillan suomennoksen, ruotsinnoksen - jotka ovat molemmat lyhennelmiä - sekä alkuperäisteoksen kuvaa sodasta, ja tulee siihen tulokseen että suomennokseen ovat vaikuttaneet 60-luvun poliittinen ilmapiiri, kuten Kylmä sota ja toisen maailmansodan ja Saksan liittolaisuuden läheisyys. Vaikka en ole itse Rillan eri versioita pahemmin vertaillut, tämä päätelmä tuntuu minusta uskottavalta. Englanninkielisen lyhentämättömän version lukeminen ainakin tuo sodan kauhut ja saksalaisvihamielisyyden ja propagandan aivan eri tavalla esiin kuin esimerkiksi suomalainen versio. Alkuperäisteos vaikuttaa lähes eri kirjalta välillä: synkemmältä, aikusmaisemmalta ja epäromanttiselta. Suomalaisessa versiossa korostuu kirjan jatke Anna-sarjalle. Saksalaisia ei haukuta, eikä pasifismista puhuta liikaa.
Lauran mukaan poistoja englanninkielisestä lyhennetystä laitoksesta on ainakin seuraava pätkä (kiitos Laura!):
(Rilla of Ingleside, 18. luku, "A War Wedding")
"I must be getting old, Gilbert." Mrs. Blythe laughed a trifle ruefully. "People are beginning to tell me I look so young. They never tell you that when you are young. But I shall not worry over my silver thread. I never liked red hair. Gilbert, did I ever tell you of that time, years ago at Green Gables, when I dyed my hair? Nobody but Marilla and I knew about it."
"Was that the reason why you came out your hair shingled to the bone?"
"Yes. I bough a bottle of dye form a German Jew pedlar. I fondly expected it to turn my hair black - and it turned it green. So it had to be cut off."
"You had a narrow escape, Mrs. Dr. dear," exclaimed Susan. "Of course you were too young then to know what a German was. It was a special mercy of Providence that it was only green dye and not poison."
"It seems hundreds of years since those Green Gables days," sighed Mrs. Blythe. "They belong to an other world altogether. Life has been cut into two by the chasm of war. What is ahead I don't know - but it can't be a bit like the past. I wonder if those of us who have lived half of our lives in the old world will ever feel wholly at home in the new."
Törmäsin Bostonissa ollessani mielenkiintoiseen postikorttinäyttelyyn, jossa nämä oheiset postikortit toivat erityisesti mieleen Rillan ja sen ympärillä käydyn keskustelun. Meidän on tänä päivänä vaikea ymmärtää ensimmäisen maailmansodan aikana vallinnutta Saksa-vihamielisyyttä ja sen ympärillä pyörinyttä sota-propagandaa, mutta nämä kortit ehkä avaavat tätä ajalle tyypillistä asennetta hiukan (pahoittelen epätarkkaa kuvaa!). Kuvissa esiintyy siis Saksan Keisari Vilhelm.
