Kävin läpi vanhoja papereitani ja löysin aikoinaan Päivälehden arkistoissa tekemiäni muistiinpanoja Montgomeryyn liittyen. Usein esseen kirjoitusprosessissa jää yli paljon materiaalia, jota ei halua heittää pois, mutta jota ei voi sillä hetkellä käyttääkään. Ne muuttuvat haamupapereiksi: joksikin millä on arvoa, mutta jonka olemassaolon unohtaa. Pieniä tiedonmurusia jotka pyörivät työhuoneella tai kirjahyllyissä tai muovitaskuissa. Joskus tulee hetki jolloin haamupaperiin tarttuu ja unohtunut yksityiskohta tuntuukin taas mielenkiintoiselta.
Kun muutama vuosi sitten kirjoitin erästä esseetä Montgomeryn Runotyttö-kirjojen suomennoksiin liittyen, kaivelin kaikenlaista tietoa myös Päivälehden arkistoista (Päivälehden eli nykyisen Hesarin arkistoissa säilytettiin siis viime vuoteen asti WSOY:n kirjallisuusarkistoja, jotka nykyään sijaitsevat Kansallisarkistossa.). Siellä voi nähdä esimerkiksi alkuperäisiä kansikuvituksia Runotyttö-kirjoihin.
Kirjasta "WSOY 1878-1928" (2. osa, kirj. Yrjö A. Jäntti 1928), jossa kerrotaan WSOY:n kustannustoiminnasta, löysin maininnan myös Montgomerysta. Minua kiinnosti tietää, miten Montgomeryn kirjoja on luokiteltu silloin kun niitä ensimmäistä kertaa suomennettiin. 1960-luvun Runotyttö-kirjoista on esimerkiksi poistettu paljon kohtia, joita alkuperäisissä 1920-luvun suomennoksissa on. Arvelin että tämä saattaisi liittyä siihen, että 60-luvulla Montgomeryn kirjoja on alettu markkinoida vahvemmin lastenkirjoina, tai "tyttökirjoina", joiden kohderyhmä on ollut hiukan nuorempi kuin aikaisemmin.
Tämä WSOY:n historiikista löytynyt kohta oli kiinnostava, koska siinä Montgomeryyn viitataan selvästi vielä "nuorisokirjailijana":
"Verrattomia ovat amerikkalaiset [sic] nuorisokirjailijat: Louisa M. Alcott, William J. Long, Cleveland Moffet, Lucy Maud Montgomery ... Alcottin ja Montgomeryn romaanisarjat, jotka suomennettiin vv. 1916-25, ovat kuulut kautta koko maailman. Niissä on erikoinen nuorisoa viehättävä sävy, joka vaikuttaa, että nuori lukija tuntee nämä kirjat erityisesti itselleen omistetuiksi." (s.316)
Kanadalainen Montgomery niputetaan virheellisesti samaan ryhmään amerikkalaisten kirjailijoiden kanssa, mikä ei kyllä ole harvinainen virhe. Erityisesti Alcott ja Montgomery liitetään varsinkin Suomessa vieläkin yhteen, koska heidän kirjojaan on julkaistu samankaltaisissa sarjoissa ja yhtenäisellä ulkoasulla. William J. Long ja Cleveland Moffet sen sijaan tuntuvat nykyään unohtuneet. Longilta löytyy vain yksi suomennettu teos nimeltään "Metsän koululaiset" ja Moffetilta pari seikkailu- ja salapoliisiromaania ("Vaarantöitä ja rohkeita miehiä" ja "Läpi seinän"). WSOY:n historiikki on siinä mielessä oikeassa että Montgomeryn ja Alcottin kirjoissa on jotain erityistä joka pitää ne edelleen lukijoiden käsissä. Se onko niiden "viehättävä sävy" pelkästään nuorison mieleen on sen sijaan kyseenalaista!
