Montgomeryn myöhäisempi ja vähemmän tunnettu aikuisten romaani A Tangled Web (1931) kerää tarinansa ilkeän Aunt Beckyn ympärille, joka on suvun pahasuinen matriarkka. Romaanin brittiversion nimi Aunt Becky Began It kuvaa hyvin sitä, miten juoni alkaa juosta: Becky-täti aloittaa tapahtumien vyöryn, kun hän kutsuu Dark- ja Penhallow-suvut yhteen kuulemaan, mitä hän on päättänyt tehdä arvokkaalle sukukalleudelle, eli vanhalle kannulle, kuoltuaan.
Montgomery kuvaa säälimättä, miten lähinnä opportunistiset sukulaiset kokoontuvat Aunt Beckyn luo, kieli pitkällä odottaen tietoa siitä, kenelle täti aikoo kannun jättää. Kirjan alkukohtauksessa Aunt Becky makaa sängyssä ja nauttii jo etukäteen siitä, että on ainoa joka tietää, etteivät sukulaiset tule saamaan odottamaansa tietoa. Hänen testamenttinsa kietoo avuttomat sukulaiset Aunt Beckyn sormen ympärille vielä tämän kuoltuakin, sillä kannun saattaa saada oikeastaan kuka tahansa, eikä ainakaan se, kuka on naimaton, kiroilee julkisesti, on liian moderni tai mitä tahansa muuta, mitä Aunt Becky saattaa pitää paheksuttavana.
Aunt Becky kuolee romaanin alkupuolella ja on siten lähes koko kirjan ajan poissaoleva hahmo, mutta hänen vaikutuksensa ulottuu kaikkeen, mitä tarinassa sen jälkeen tapahtuu. Alkupään sukukokoontuminen onkin kirjan parhaimpia kohtauksia: Aunt Becky jakelee pistojaan kuin tikareita ja onnistuu sanomaan ääneen juuri ne nolot ja salaiset asiat, jotka suku haluaisi pitää tiukimmin piilossa tai joita yksittäiset ihmiset eivät haluaisi muistella. Hänet kuvataan itsetietoisena ja älykkäänä, mutta katkeroituneena ja yksinäisenä vanhana naisena, joka hallitsee sukulaisiaan pelolla. Ainoastaan yhdelle sukulaisistaan, Joscelyn Darkille, Aunt Becky paljastaa itsestään toisenlaisenkin puolen: ihmisrakkaan ja kokeneen naisen, joka rakastaa paitsi edesmennyttä aviomiestään myös nuoruudenrakkauttaan, ja on joutunut hautaamaan rakkaan tyttärensä.
Vanhat naiset eivät ole se, mistä Montgomery tunnetaan, mutta Annan ja Emilian ja muiden nuorten tyttöjen lisäksi Montgomeryn kirjoissa on yllättävän paljon vanhempia naishahmoja. Anna-kirjoissa Marilla ja Rachel Lynde sekä Susan Baker ja Cornelia Bryant tuovat tarinoihin keski-ikäisten ja vanhojen naisten maailmankuvaa, ja Runotyttö-kirjoissakin mielenkiintoisin suhde luodaan juuri Emilian ja tämän Elisabet-tädin välille. Montgomery siis osaa kuvata elävästi myös monitahoisia vanhempia naishahmoja, jotka ovat harvoin pelkästään hyviä ja rakastettavia - todellisia ja kiinnostavia henkilöitä siis.
Aunt Becky on silti puhtaassa myrkyllisyydessään harvinaislaatuinen hahmo Montgomeryn henkilögalleriassa. Hän ei pyri herättämään sympatiaa kenessäkään - ei edes lukijoissa. Becky-tädin käytös on lähinnä sadistista ja karmivaa, mutta toisaalta sen ansiosta kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle ja lukija saa hykerrellä ihmisten pikkusieluisuuden ja tekopyhyyden syövereille, jotka Aunt Becky solvauksillaan ja lupauksillaan perintökannusta paljastaa.
Aunt Beckystä tulee mieleen näkemäni amerikkalaiselokuvan Perhe - August: Osage County päähenkilö, Meryl Streepin esittämä matriarkka, joka napsii pillereitä ja raivoaa sukulaisilleen. Kun Streepin esittämän Violetin alkoholisoitunut mies kuolee, sukulaiset kerääntyvät hänen taloonsa ja perhesalaisuuksien lisäksi varsinainen perhehelvetti pääsee valloilleen. Elokuvan hurjimmassa kohtauksessa Violetin vanhin tytär Barbara (Julia Robertsin esittämänä) hyökkää äitinsä kimppuun ja repii häntä tukasta, kun tämä on loukannut lähes kaikkia pöydässä istuvia ja sihisee pilleripöhnässä katkeria kommenttejaan sinne ja tänne.
Jotain raikasta, vaikkakin myös kamalaa, on näissä kuvauksissa vanhemmista naisista, jotka eivät ole lempeitä mummeleita tai yksiulotteisia täytehahmoja. Montgomeryn Aunt Becky ja Perhe-elokuvan Violet ovat naisia, joita elämä on kohdellut niin kuin se kaikkia kohtelee: ei pelkästään hyvin, välillä todella huonosti, mutta syviä jälkiä jättäen joka tapauksessa. Näistä hahmoista lukiessaan tai heitä katsellessaan tuntee pelon väristyksiä siitä, päätyykö itsekin verbaalisia raipaniskuja jakelevaksi vanhaksi naiseksi, mutta toisaalta nauttii siitä anarkistisesta sävystä, jolla kuvaa täydellisestä ja alistuvasta naisesta pistetään säpäleiksi.
Kuvaavaa on silti, että missään Tangled Webin versiossa ei kannessa komeile Aunt Becky, kirjan päähenkilö, jonka ympärillä kaikki muut tarinat pyörivät, vaan useimmiten nuori ja kaunis nainen. Vanhat naiset kirjan kannessa eivät nimittäin myy, kuten Montgomerykin hyvin tiesi.
