Luulen että lievä työintoni alkoi kirjan lukemisesta. Sain kiinni siitä, mistä pidinkään Montgomeryssä (tuosta narisevasta akasta) tai miksi rupesin tutkimaan häntä. Emily of New Moon on mahtava kirja ja kestää tuhansia lukukertoja. Paras Montgomeryn kirjoista ja minun kirjani.
Äiti lähetti kiinnostavan viestin kirjallisiin yhteyksiin liittyen, löytäjänä isäni, suurlukija:
'Erno Paasilinnan kirjassa "Yksinäisyys ja uhma" on kohta: "Timo K. Mukan tärkein kirja oli lapsena luettu Montgomeryn Pieni runotyttö, sitten Kuluttajan lehti, Raamattu ja lääkärikirja. Ne olivat ainoat painotuotteet jotka Mukkalan mustassa mökissä olivat saatavissa."'
Järjestys on Paasilinnalla juuri oikein: "Tärkein kirja oli ... Pieni runotyttö, sitten Kuluttajan lehti, Raamattu ja lääkärikirja." Ihana lista! Montgomerynkin tärkein lukukirja pienenä oli varmasti Raamattu, sitten erinäiset lehdet. Tiukan presbyteerisessä taloudessa ei romaaneja katsottu hyvällä, niin kuin ei varmaan Mukan kodissakaan, tai missään 1800-luvun lopun tai 1900-luvun alun maaseutumökissä Kanadassa tai Suomessa. Oli syynä uskonto tai ei, ajat olivat toiset.
Hienoa että nyt listaan Montgomery-lukijoista voi lisätä Timo K. Mukan, Alice Munron, Carol Shieldsin ja Pirkko Saision rinnalle.
Luen lounastauoilla Kotikunnaan Rilla -kirjan uutta, lyhentämätöntä versiota, Rilla of Ingleside. Ensimmäisen maailmansodan kuvaus on kiinnostavaa, mutta muuten en ole ikinä oikein välittänyt tästä Anna-sarjan viimeisestä osasta. Rilla on vähän kuin Jane Austenin Emma. Ihan rakastettava ja mukava antisankari, mutta kai sitä aina lukisi mielummin naisesta, jolla on kunnianhimoa ja päämääriä (kuten Emilialla).
Rillassa ärsyttää myös Rillan kasvaminen "naiseuteen": hän hoivaa vauvaa (vaikka ei pidäkään tästä), oppii kontrolloimaan tunteitaan, olemaan vahva ja epäitsekäs, hoitamaan taloutta, tekemään ruokaa. Joten lopussa kun komea ja vähän ylimielinen Kenneth Ford palaa rintamalta ja pyytää Rillan kättä, on hän kasvanut tämän arvoiseksi vaimoksi kevytmielisestä päiväperhosesta, joka oli ennen sotaa.
"Is it Rilla-my-Rilla?" he asked, meaningly.
Emotion shook Rilla from head to foot. Joy—happiness—sorrow—fear—every passion that had wrung her heart in those four long years seemed to surge up in her soul for a moment as the deeps of being were stirred. She had tried to speak; at first voice would not come. Then—"Yeth," said Rilla.
Tämä vuonna 2010 ilmestynyt versio on Benjamin Lefebvren ja Andrea McKenzien toimittama ja lyhentämätön versio. Ilmeisesti jossain vaiheessa kustantaja poisti kirjasta osia. Luulisin että suomenkielisestäkin versiosta puuttuu jotain, joko tästä syystä tai Wsoyn oman saksimisen ansiosta. Suurin osa Montgomeryn kirjoista on suomennettu lyhentäen.
Suosittelen tutustumaan tähän versioon. Alussa on hyvä esittelyteksti ja kirja sisältää myös mm. karttoja 1. maailmansodan rintamalinjoista ja sota-aiheisia runoja. Vielä en ole ehtinyt huomata mitä kirjasta on aikaisemmin puuttunut, koska en muista tekstiä niin hyvin.
Lisää tietoa täältä:
http://roomofbensown.net/rilla-of-ingleside/
Parempi kirjoittaa myöhään kuin ei milloinkaan:
VastaaPoistaRilla of Inglesiden 18. luvusta "A War Wedding" on ainakin poistettu tämä:
"I must be getting old, Gilbert." Mrs. Blythe laughed a trifle ruefully. "People are beginning to tell me I look so young. They never tell you that when you are young. But I shall not worry over my silver thread. I never liked red hair. Gilbert, did I ever tell you of that time, years ago at Green Gables, when I dyed my hair? Nobody but Marilla and I knew about it."
"Was that the reason why you came out your hair shingled to the bone?"
"Yes. I bough a bottle of dye form a German Jew pedlar. I fondly expected it to turn my hair black - and it turned it green. So it had to be cut off."
"You had a narrow escape, Mrs. Dr. dear," exclaimed Susan. "Of course you were too young then to know what a German was. It was a special mercy of Providence that it was only green dye and not poison."
"It seems hundreds of years since those Green Gables days," sighed Mrs. Blythe. "They belong to an other world altogether. Life has been cut into two by the chasm of war. What is ahead I don't know - but it can't be a bit like the past. I wonder if those of us who have lived half of our lives in the old world will ever feel wholly at home in the new."
Muita poistoja en oos huomannut, mutta onhan niitä varmaan.
Supmalaisesta Rillastakin on poistettu tosi paljon. Sehän on lyhennetty laitos. Niitä poistoja on tutkinut Hannariikka Hiivala gradussaan.
Hei! Kiitos kommentista! Olen näköjään huono huomaamaan näitä kommentteja kun vasta nyt näin tämänkin...No, parempi tosiaan myöhään kuin ei milloinkaan.
PoistaMielenkiintoista että tuo on poistettua aiemmasta englanninkielisestä laitoksesta. Varmaan koska siinä puhutaan halveksuvasti saksalaisista. Luin keväällä tuon Hiivalan gradun ja se oli tosi mielenkiintoinen. Suomennoksestakin oli nimenomaan poistettu kaikki saksalaisviitteet. Olihan Suomi toisessa maailmansodassa Saksan liittolainen ja kun Rilla 60-luvulla käännettiin oli sota-aika vielä aika lähellä.