Hallowe'en

Maanantaina oli Halloween. Sattumalta tänään kopioin kohtaa missä Montgomery kuvaa omaa Hallowe'en iltaansa vuonna 1922:

"Then the boys came home from school bent on having Jack-o-lanterns made for Hallowe'en festivities tonight. I couldn't disappoint them, so I went to work with two pumpkins and made jackies out of them...
...I was a child with the children and flung myself into the Hallowe'en sports without reservation. The village boys came in and Lily and I rigged them up in masks and ridiculous costumes and started them off. We had our gate posts adorned with two fine fiendish jacks and we went out into the crisp moonlit night and raked up fallen leaves and had a bonfire." (Selected Journals, October 31, 1922, p. 88-9)

("Sitten pojat tulivat kotiin koulusta ja vaativat että tekisin Halloween-kurpitsat iltaa varten. En voinut tuottaa heille pettymystä, joten aloin kaivertaa kahta kurpitsaa ja tein niille irvinaamat...
...Olin lapsi lasten joukossa ja heittäydyin täysin rinnoin Halloween riehaan. Kylän pojat tulivat, ja Lily ja minä kyhäsimme kokoon hassut asut ja naamiot heille ja lähetimme heidät matkaan. Meidän portinpielemme oli koristeltu kahdella pirullisella kurpitsapäällä ja menimme ulos kirpeään kuutamoiltaan ja haravoimme maahan pudonneita lehtiä ja teimme niistä kokon.")

Samassa merkinnässä Montgomery kuvaa ahdistustaan erään pitkän lakijutun takia (paikallinen mies haastoi heidät oikeuteen auto-onnettomuuden takia). Kirjoituksessa sekottuvat Montgomerylle ominaiseen tyyliin ahdistus ja huoli, normaalit askareet, se miten hän peittää pahan olonsa muilta ja lopulta saa helpottavia uutisia ja on taas vapaa murheista, ainakin yhdeksi illaksi. Juttelin Leaskdalen konferenssissa host-emäntäni Gwenin kanssa myöhään yöhön Montgomeryn elämästä ja tulimme siihen tulokseen, että vaikka Montgomery kuvaa salanneensa murheensa muilta (erityisesti lapsiltaan), he varmasti pystyivät aistimaan äitinsä mielialat. Gwen kertoi kuulleensa välikäden kautta Montgomeryn nuoremman pojan Stuartin kertoman tarinan, miten äiti ei avannut ovea kirjoittaessaan vaikka Stuart itki sen toisella puolella.

Nykyajan ja 90-vuoden takaisen tekstin vertaileminen on mielenkiintoista. Se on ainakin muuttunut, että nykyään Halloween-koristeet ovat esillä jo kuukautta aikaisemmin ja kurpitsat kaiverretaan hyvissä ajoin. Tosin meidän talossa tehtiin sanomalehdestä kurpitsa vasta Halloween-iltana. Olimme perinteikkäämpiä kuin tiesimmekään.