Takaisin Guelphissä, takaisin arkistoissa. Junamatkoista Winnipegistä Edmontoniin ja Edmontonista Vancouveriin olisi paljonkin kirjoitettavaa, mutta ei paljoakaan Montgomeryyn liittyvää. Hänen matkansa päättyi Saskatchewanin keskiosaan, Reginaan, jonka läpi nykyinen juna ei kulje. Saskatchewan on lähinnä loputonta preeriaa, mutta yöllä näkyivät hienosti tähdet. Sain vaihteen vuoksi alapedin ("lower berth"), jollaisessa Montgomerykin nukkui. Sen edut ovat oma ikkuna ja vähäisempi keinunta kuin yläpedissä. Huonoina puolina junapainajaiset, kun tuntuu että kuka tahansa voisi tulla verhojen läpi käytävältä.
Kun palasin töihin ja avasin julkaistujen päiväkirjojen osan neljä, yllätyin kun sen alussa oli kartta Montgomeryn matkasta länteen. Neljäs osa kattaa vuodet 1929-35, joten kyseessä ei voinut olla sama matka jonka Montgomery teki 16-vuotiaana. En ollut muistanu, että hän palasi Prince Albertiin myöhemmin, keski-ikäisenä. Kun olen ehtinyt lukea tästä toisesta matkasta, palaan asiaan.
Läntisten paikkojen sijaan kiinnitän nyt taas huomiota mainintoihin tutuista paikoista täällä Ontariossa. Yhdessä merkinnössä mainitaan Guelph. Toisessa viitataan hyvin tuttuun paikkaan Torontossa, Royal York -hotelliin, joka tulee tutuksi bussimatkustajalle, koska sen edessä pysähtyvät sekä Greyhound-bussit ja lentokenttäbussit.
"Chester and I took Dan to Toronto and blew him to a dinner at the Royal York." (Aug. 6, 1929)
["Chester ja minä veimme Danin Torontoon ja tarjosimme hänelle illallisen Royal Yorkissa."]
"I was over at the Agricultural College at Guelph Friday night speaking to an audience of five hundred students or so. It is a beautiful place and I was haunted all the time by Frede at my elbow. She took a short course there once and wrote me all about it. So the two are linked in my memory and I thought she must be somewhere around." (May 12, 1929)
["Olin Guelphin maatalousopistolla perjantaina pitämässä puheen noin viidelle sadalle opiskelijalle. Se on kaunis paikka ja tuntui kuin Frede olisi ollut lähellä. Hän kävi lyhyen kurssin siellä kerran ja kirjoitti minulle siitä kaiken. Joten nuo kaksi liittyvät yhteen muistoissani ja ajattelin, että hänen täytyy olla jossain lähettyvillä."]
Tällä hetkellä tuntuu, että työt edistyvät hitaasti ja kaikenlaisia mutkia matkaankin on tullut. Ensinnäkin viime kertaan verrattuna (vuonna 2009) työ sujuu kankeammin, koska olen päättänyt tarkistaa kaiken kertaalleen käsinkirjoitetuista versioista. Eli siis kopioin julkaistuista päiväkirjoista poisjätetyt kohdat Rubion ja Waterstonin editointiversiosta, jota on helpompi ja nopeampi lukea, koska se on puhtaaksikirjoitettu versio Montgomeryn käsinkirjoitetuista alkuperäispäiväkirjoista. Editointiversiosta kuitenkin saattaa puuttua tekstiä ja siinä on paljon kirjoitusvirheitä tms., joten haluan tarkistaa tekstin alkuperäisistä päiväkirjoista. Tähän menee aikaa, koska saman tekstin joutuu käymään läpi kahteen kertaan. Tällä hetkellä kahlaan läpi 7. osaa, jonka olen saanut jo kopioitua. Jäljellä on vielä osat 8-10. Ja koska kopioin ensimmäiset neljä osaa kaksi vuotta sitten suoraan editointiversiosta, haluan tarkistaa nekin alkuperäisistä päiväkirjoista.
Kaiken lisäksi tänään kun palasin arkistoihin viikonlopun jälkeen, arkistonhoitaja Darlene kertoi, ettei ollut löytänyt kahdeksatta osaa editointiversiosta mistään. Mary Rubio lahjoitti ne arkistoihin jo 2009, mutta niitä ei ole vieläkään arkistoitu, joten kansioita löytyy milloin mistäkin - joskus samasta osasta saattaa olla kaksikin versiota. Jos tätä osaa ei löydy mistään, joudun kopioimaan kaiken suoraan käsinkirjoitetuista päiväkirjoista, joka taas vie paljon enemmän aikaa, koska Montgomeryn käsialaa on hitaampi ja hankalampi lukea kuin koneella kirjoitettua tekstiä. Olen käsialaan jo tottunut, mutta silti seassa on sanoja tai lauseita, joita voi olla mahdoton ymmärtää tai tunnistaa.
Saa nähdä miten käy! Ehkä hyvällä tutkijalla pitääkin olla vähän haasteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti