Pitkän hiljaisuuden jälkeen tässä kuulumisia kymmenennestä Montgomery-konferenssista Prinssi Edwardin saarelta:
Aina juhannuksen aikaan järjestettävä konferenssi on joka toinen vuosi, ja tänä vuonna teemana oli "Cultural Memory". Tarkempia kuvauksia esitelmistä ja konferenssitunnelmasta voi lukea englanniksi täältä L. M. Montgomery Research Groupin sivuilta (minun vierailubloggaukseni löytyy viimeisen päivän kohdalta). Sieltä voi myös lukea uutisia uudesta Anna-sarjasta, jonka kuvaaminen aloitetaan Kanadassa tämän vuoden aikana. (Lisää täällä.)
Olin Saarella nyt toista kertaa ja ensimmäistä kertaa saavuin lentäen. Viimeksi 2010 näin saaren ensimmäistä kertaa bussin ikkunasta pitkää Confederation Bridgea pitkin ajettaessa. Ajattelin lentokoneessa, että Montgomery ei ikinä nähnyt saartaan ilmasta. Pilvien peittämänä ja vähitellen esiin piirtyvänä se muistuttaa mystistä Avalonin saarta, joka välillä näkyy, välillä ei.
Tämän toisen vierailun teema oli tuttuus. Vuonna 2010 kaikki oli uutta ja outoa, ja olin shokissa siitä miltä saari näytti (ei 1800-luvun maailmaa missään, autoja vaan, pikaruokapaikkoja ja säntillisesti ajeltuja nurmikoita), mutta tällä kertaa paikat olivat jo tuttuja ja jotenkin kotoisen tuntuisia. Varsinkin UPEI-yliopistolle saapuminen oli melkein unenomaista. Kaikki aivan ennallaan, vihreä nurmikenttä, puskien takana kulkeva pyöräreitti, jossa viime kerralla koin rengasrikon, Bernardine Hallin tympeä haju ja tutut saarelle tyypilliset värit: vihreä, punainen, sininen. Koin saman humisevan tunteen, mitä Montgomery usein kuvaa päiväkirjoissaan: ajassa taaksepäin siirtymisen tunne, aivan kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan. Tuntui ihmeelliseltä että viime kerrasta oli jo kaksi vuotta.
Sama humiseva huimaustunne tuli vielä vahvempana, kun vierailimme pikaisesti The MacPhail Homesteadilla, joka liittyy Montgomeryyn siten, että siellä hän tapasi Earl Greyn, Kanadan silloisen Governor Generalin, 1910.
Tapaaminen oli merkittävä uransa alkuvaiheessa olleelle Montgomery (Anne of Green Gables ilmestyi 1908), sillä Earl Grey pyysi erityisesti tavata Annan kirjoittajan Kanadan-kiertueellaan. Montgomery kuvaa päiväkirjassaan kuinka hän aluksi tuskastui kutsusta (niin hän ainakin väittää), koska hänen täytyi sitä varten hankkia uusia vaatteita ja järjestää vanhalle isoäidille hoitaja vierailun ajaksi. Montgomery asui tällöin vielä isoäitinsä kanssa, joka kuoli vuotta myöhemmin 1911.
Loppujen lopuksi Montgomery oli kuitenkin otettu kunniasta ja nautti vierailusta täysin rinnoin. Varsinkin kun Earl Greyn tapaamiseen liittyi eräs yksityiskohta, joka kutkutti Montgomeryn nauruhermoja: pitkä keskustelu, minkä kunnianarvoisa jaarli ja Montgomery kävivät kutsujen aikana, tapahtui ulkohuussin portailla. Jaarli itse oli asiasta autuaan tietämätön - Montgomery arvelee ettei hyvä herra pakosti ollut koskaan nähnytkään ulkohuussia - mutta Montgomery pidätteli nauruaan samalla kun katsoi miten muut vieraat lähestyivät huussia vain siirtyäkseen nopeasti muualle huomattuaan kuka sen rappusilla istui.
Vuonna 2012 tässä samassa vanhassa talossa iski ensimmäisenä aisteihin haju. Vanhan talon haju on ehkä tärkein elementti siinä, että on niin helppo siirtyä ajassa taaksepäin ja tuntea melkein konkreettisesti nahoissaan, miltä siellä on näyttänyt 1910 (yli sata vuotta sitten!). Miten Montgomery on astunut taloon ensimmäistä kertaa, luultavasti aika hermostuneena arvokkaista vieraista, miten naisten hameet ovat pyyhkineet puista lattiaa ja miten ihmiset ovat siirtyneet ruokasalista ulos puutarhaan, missä kuuluisa ulkohuussi on nyt jo aikoja sitten purettu. Ja kaikki nuo nyt kuolleet ihmiset nuuhkivat tätä samaa hajua, mitä me konferenssivieraat 2012 vedimme sisuksiimme. Jostain syystä näissä saaren vanhoissa taloissa on aina samanlainen taika. Vastaava kokemus oli vierailu Montgomeryn isoisän, senaattori Montgomeryn, taloon, jota nykyään kutsutaan Inglesideksi. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Tässä vielä mainos jos toinenkin. Ensinnäkin konferenssia varten tehty haastattelu, jossa minä ja ystäväni Poushali Bhadury vastasimme joihinkin Montgomery-aiheisiin kysymyksiin. Toiseksi ensimmäisen osan Montgomeryn kokonaisuudessaan julkaistuja päiväkirjoja (The Complete Journals of L. M. Montgomery) voi ostaa täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti