Scrapbooks - Montgomeryn leikekirjat osa 1

(Archival and Special Collections, University of Guelph)

Eilen ja tänään palasin taas arkistoihin täällä Guelphissä. Tuttuakin tutumpi paikka, mutta aina sinne tuntuu hyvältä mennä. Ja aina löytää jotain uutta. 

Tällä kertaa keksin katsoa Montgomeryn scrapbookeja eli leikekirjoja. Sain idean tähän Elizabeth "Betsy" Epperlyltä konferenssissa. Charlottetownin Confederation Centressä oli näyttely Anna-musikaalista (joka on pyörinyt Charlottetownissa vuodesta 1965 asti), jonka Betsy oli koonnut, ja kun juttelin hänen kanssaan kuvista jotka olivat esillä leikekirjoista, hän ehdotti että tutustuisin Guelphissä oleviin. 

En ole aiemmin juuri scrapbookeja miettinyt. Materiaalia on niin paljon, että jotain pitää rajata tutkimuksen ulkopuolelle. Mutta tajusin, että Montgomeryn tapauksessa mitään ei voi jättää ulkopuolelle. Kaikki mitä hän kirjoitti tai valokuvasi tai liimasi leikekirjoihinsa on yhtä ja samaa projektia: elämäntarinaa henkilöstä nimeltä Maud Montgomery (tai L.M. Montgomery), myöhemmin Mrs. Macdonald.

Suurin osa Montgomeryn leikekirjoista on Saarella, University of Prince Edward Islandin L.M. Montgomery Instituten arkistoissa. En ehtinyt tutustumaan niihin saarella ollessani, mutta ehkä sitten kahden vuoden päästä. Iso osa Montgomeryn "Island Scrapbookeista" eli leikekirjoista, jotka hän teki vielä saarella asuessaan, on julkaistu Betsyn kirjassa Imagining Anne. Siinä on hienoja värikuvia leikekirjoista, jotka ovat visuaalisesti upeita ja huolellisesti mietittyjä.

Guelphin arkistoissakin on onneksi kaksi leikekirjaa. Molemmat kuvaavat sitä aikaa, kun Montgomery oli lähdössä pois saarelta, meni naimisiin ja muutti ensin Leaskdaleen ja sitten Norvaliin. 

Kiinnostavinta minulle oli nähdä, mitä Montgomery tallentaa leikekirjaansa häistään ja kuherruskuukaudestaan. Päiväkirjassa niistä ei kerrota paljon, ainakaan mitään liian henkilökohtaista, eivätkä leikekirjatkaan mitään avoimia tunnustuksia sisällä, mutta koska ne koostuvat kuvista ja lehtileikkeistä, muodostuu aivan erilainen tarina. Visuaalinen, dramaattinen, vihjaileva, esteettinen. 

Suurinta osaa ei nykylukija tai kukaan muu kuin Montgomery voi ymmärtää tai tajuta, mutta silti tuntuu että leikekirjatkin ovat osoitus Montgomeryn halusta kommunikoida tulevien lukijoiden kanssa. Antaa vähän erilainen kuva samasta asiasta, eri vinkkelistä, sen mukaan onko kyseessä pelkkä teksti (päiväkirjat), pelkät kuvat (leikekirjat), vai sekoitus molempia.

Leikekirjasta löytyy esimerkiksi viittauksia Titanicin uppoamiseen, josta ei päiväkirjassa mainita mitään.  Vuotta ennen Titanicia, vuonna 1911, Montgomery ja hänen tuore aviomiehensä Ewan matkustivat samantyyppisellä laivalla, Meganticillä, Atlantin yli kiertämään Skotlantia ja Englantia. 

Leikekirjassa on Meganticin matkustajaluettelo (jossa tosin mainitaan tietenkin vain ykkösluokan matkustajat, heidän joukossaan "Rev. Ewan Macdonald and Mrs. Macdonald") ja sen viimeisellä sivulla mainostetaan varustamon muita laivoja, Titanic mukaanluettuna. Vuoden päästä Montgomeryn häämatkasta Titanic upposi, vuonna 1912. 

Olen usein ihmetellyt, muiden tutkijoiden tapaan, miksi Montgomery ei kirjoita tuosta tragediasta mitään päiväkirjoissaan. Ehkä hän päätti, että leikekirja on parempi areena, minne hän pystyi liimaamaan lehtijuttuja Titanicin kapteenin "viimeisestä matkasta" ja rikkaasta Mr. Astorista, joka uhrasi itsensä ja kieltäytyi ritarillisesti pelastusvenepaikasta.

Yksi selitys voi olla myös se, että Montgomery ei halunnut minkään häiritsevän tarinaa hänen merimatkastaan Atlantin yli. Päiväkirjoissa fokus on aina Montgomeryssä, ja Titanicista kirjoittaminen olisi voinut viedä terän hänen omalta valtamerenylityskertomukseltaan, joka ei onneksi ollut niin dramaattinen kuin Titanicilla matkustavien.

Leikekirjoissa esiintyy myös Montgomeryn Julkinen Minä, joka tallennetaan lukuisissa lehtileikkeissä, valokuvissa ja käyntikorteissa. Ainakin minulle oli yllätys tajuta, miten julkista hänen elämänsä on ollut. Ja miten julkista kaikkien elämä oli tuohon aikaan! 

Sanomalehdet julkaisivat "society news" -palstoillaan tiedotuksia siitä, kuka on missäkin vierailulla, mennyt naimisiin, saanut lapsen tai katkaissut jalkansa. Mitä vähäpätöisinkin pikku uutinen painetaan ja jaetaan uteliaille lukijoille. Montgomeryn elämä todella oli jatkuvaa suurennuslasin alla elämistä, ei pelkästään hänen kirjailijan roolinsa takia, vaan myös koska hän oli papin rouva JA julkkis. Ei ihme, että myöhemmät päiväkirjat (ja leikekirjatkin) toistuvasti kuvaavat niitä paineita, jotka Montgomeryn kaksoisrooli hänelle asetti.