Tv-esiintyminen takana. Glamour hävisi, kun odotin n. neljä tuntia h-hetkeä kopioimalla päiväkirjoja ajankuluksi. Ensin tv-ryhmä oli myöhässä ruuhkan takia, sitten he haastattelivat Mary Rubiota, sitten kuvasivat kirjoja, viimeisenä olin vuorossa minä! Graduntekijä Suomesta!
Häikäisevä kohdevalo ja jättimäinen kamera meinasivat jähmettää minut, mutta jotenkin sain pidettyä pään kylmänä ja vastattua kysymyksiin, jotka olivat hyviä, mutta hiemat yleispäteviä. Otsikon kysymykseen vastasin tietysti kyllä. Kysymykseen siitä, miksi Montgomery on niin suosittu kaikkialla maailmassa oli hieman vaikeampi löytää lyhyttä ja ytimekästä vastausta. Sönkötin jotain optimismista ja tyttöjen kasvukertomuksista ja luontokuvauksista. Pitikin mennä mainitsemaan Montgomeryn optimismi! Sitä aina hoetaan joka paikassa ja inhoan sitä, koska itse pidän hänen kirjoissaan niistä tummemmista sävyistä, huumorista ja erityisesti pisteliäästä ihmisluonnon kuvauksesta. Montgomery ei ole todellakaan (ei edes ensimmäisessä Anna-kirjassa) pelkkä optimismin ja kauneuden kuvaaja. No, ehkä annan itselleni anteeksi, koska aikaa miettiä vastauksia oli n. puoli sekuntia.
Ohjelma näytetään CBC:n National-uutispätkässä, joko lauantaina tai sunnuntaina (ellei sitä leikata pois jonkin tärkeämmän jutun paikalta). Luultavasti se löytyy myöhemmin myös netistä. Tavallaan en edes haluaisi nähdä valmista lopputulosta. Riittää että selvisin ensimmäisestä televisiohaastattelustani hengissä!
Huvittavin hetki oli, kun tajusin, että Torontosta asti tullut tv-ryhmä kuvaa minua tekemässä tylsää ja puuduttavaa graduprojetia, sitä mitä teen joka päivä, kopioin, istun arkistoissa kansioiden ja papereiden keskellä. Että joku oikeasti haluaa kuvata sitä televisioon! Tällaisia gradukannustushetkiä pitäisi jokaisen saada myös Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti