Norval - Cute as a button

Tänään Norvalissa. Ensin pappila (Manse) Montgomeryn kuvaamana vuodelta 1926 ja alla tänään ottamani kuva (4.10.2009). Aikaa välissä 83 vuotta. Hirveästi ei ole muuttunut, edessä oleva iso puu on kaadettu ja takana näkyvät pienemmät rakennukset ovat hävinneet. Kirkkokin oli samannäköinen. Sisällä oli käynnissä jonkun muistotilaisuus, kun pölähdin ovesta sisään kamera kädessä. Kaikilla parhaimmat vaatteet päällä. Veisasivat virttä. Eräs nuori mies tuli myöhässä ja aiheutti hämmennystä, kun penkeistä piti nousta seisomaan ja päätykoristeet tippuivat.

Hetken tuntui kuin kahdeksassakymmenessä vuodessa ei todellakaan
olisi muuttunut mikään ja olin todistamassa tilannetta Montgomeryn miehen saarnatessa. Seurakunta laulaa, joku on kuollut, pyhävaatteet päällä, jossain penkissä istuu Montgomery, luultavasti kyllästyneenä
seurakuntavelvollisuuksiin ja pienen kylän piireihin. Tai sitten hänellä on hyvä päivä, mistä minä tiedän. Selasin päiväkirjoja tältä ajalta ja muistoni olivat väärässä, ei hän ollutkaan mitenkään erityisen onneton täällä. Se oli vasta Journey's Endissä eli Matkan päässä Toronton esikaupungissa kun päiväkirjat alkavat olla täynnä elämään pettyneen naisen valitusta. Norvalissa hän oli ilmeisesti aika tyytyväinen. Pappila oli isompi kuin edellinen Leaskdalessa ja seurakunta mukavampi, ihmiset ystävällisempiä ja luonto ympärillä kauniimpaa.

[EDIT 2.2.2012: Alkuvuodet Norvalissa olivat Montgomerylle onnellista aikaa. Ewanin masennus oli hellittänyt ja talo oli mukavampi kuin Leaskdalessa. Myös pitkät oikeudenkäynnit olivat päättyneet ja Leaskdalen juoruista oli päästy eroon. Silti 30-luvulle tultaessa elämä alkoi olla murheellista myös Norvalissa. Ewanin masennus palasi, Chester - Montgomeryn vanhin poika - solmi avioliiton salaa vanhemmiltaan ja sai lapsen, ja seurakunnassakin alkoi olla ongelmia entiseen tapaan. Lopulta vuonna 1935 Macdonaldit muuttivat Norvalista Torontoon, kun Ewan ei voinut enää työskennellä pappina.]

Norvalin pappilasta Montgomery kirjoittaa (28.2.1926):
"Architecturally, Norval manse is much more attractive than Leaskdale Manse - which was, it must be admitted, a very ugly one...In plain fact, this is absolutely the first time in my life that I have a home I need not feel a little apologetic for when strangers come..." (284-5, The Selected Journals of L. M. Montgomery vol III)

(vapaa käännös: "Arkitehtuuriltaan Norvalin pappila on paljon viehättävämpi kuin Leaskdalen pappila - joka, täytyy myöntää, oli hyvin ruma...Suoraan sanottuna tämä on kaiken kaikkiaan ensimmäinen kerta elämässäni kun minulla on koti, jota minun ei tarvitse anteeksipyydellä vieraille..."). Hän mainitsee myös vastapäätä olevat pienet ja typerät talot ("small and stupid little houses") ja "ruman" United Churchin, jonka näimme.

Norvalissa on myös Montgomeryn muistopuutarha ja leipomo, jonka nurkassa on pieni museo. Kaikki oli niin söpöä! Oli pakko ostaa kokonainen piirakka tulevaa Kiitospäivää varten. Museossa oli hieno valikoima kuvia Montgomeryn (englanninkielisten) kirjojen kansista:



Kävelimme joen vartta syksyisten puiden keskellä. Pappilaa tuijotin autojen hurinan keskellä. On vaikea yhdistää näitä paikkoja siihen elämään, josta luen, vaikka ne ovat silmien edessä. Todellisuus ja nykyaika tulevat kuitenkin aina tekstin ja historian väliin.